“Viljo”
sekarotuinen, uros
s. 25.7.2011
Viimeisimmän sankarin pentuaika on sen verran kirkkaana mielessä, etten ollut kaavaillut kolmatta koiraa ainakaan kymmenen vuoden säteelle. Toisin kuitenkin kävi… Elämäämme tupsahti Viljo, joka söi ruokamme, rikkoi tavaramme ja varasti samalla sydämemme lopullisesti.
Tarina kertoo, että Viljo-poika sai alkunsa emonsa metsästysreissun aikana, kun jälki vei riistan sijaan komean, joskin tuntemattomaksi jääneen sulhon luo. Viljo on nuoresta iästään huolimatta vaihtanut kotia jo useasti muun muassa allergian, sairastumisien ja pitovaikeuksien vuoksi. Se on asunut jo neljässä – meille tultuaan viidessä – eri paikassa, jos synnyinkoti lasketaan mukaan!
Luonteeltaan Viljo on hyvin määrätietoinen pentu, joka ei säästele ääntään jahka pääsee leikin makuun. Sen emä on ajokoiran ja norjanharmaan sekoitus, eli suonissa virtaa suuren metsästäjän verta. Isästä ei kuulopuheiden mukaan ole mitään tietoa, joten nähtäväksi jää, millaisia ominaisuuksia Viljosta vielä kumpuaa.