Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 5
Seuraaminen taluttimetta 6
Liikkeestä maahanmeno 0
Luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen 8
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 7½

ALO3 138,5 pistettä, sij. 6/7.

Äkkiseltään ei näytä kovin mairittelevalta, mutta kokeessa oli myös paljon hyvää. Luoksepäästävyydessä odotin että menee vastaan, mutta pysyi hienosti! Paikkamakuussa ei mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan, josta pistemenetykset.

Seuraaminen kytkettynä oli jotain aivan järkkyä ja ennemminkin sunnuntaikävelyä kytkettynä. Meni vallan haisteluksi ja haahuiluksi eikä Axel ollut ollenkaan perillä tilanteesta. Toinen seuruu meni paljon paremmin, tai ainakin itsestä tuntui siltä. Olisiko taas haahuillut hetkittäin kun noin paljon tuli rankaisua.

Liikkeestä maahan piti olla melko varma, mutta ei mennyt putkeen, ei. Tuli ainakin tuplakäsky (vai tripla?) ja selvästi kaikkea muutakin, kun nollille meni. Muistikuvia ei juuri ole. Luoksetulo oli hieno! Lopussa liian tiivis perusasento rokotti yhden. Liikkeestä seisomisen suhteen ei ollut paljon odotuksia, mutta pysähtyi napakasti. En muista mistä pistemenetykset. Hypyssä pomppasi hassusti vinoon kohti liikkuria (hetken luulin että juoksee sinne) mutta pysähtyi napakasti käskystä eli ei pistemenetyksiä.

Saatiin vietyä koe kunnialla läpi ja hyvä fiilis pysyi yllä epäonnistumisista huolimatta. Axel lahnaili ja häiriintyi monista asioista, mutta kykeni toimimaan loppuun asti, josta olen erityisen iloinen. Seuraavaksi suunnataan mölleihin harjoittelemaan kokeenomaisesti ja palataan virallisiin entistä ehompina.

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

1. Koirat ja kaikki niihin liittyvä. Pitkät kävelyretket, halittelut, treenit jne.
2. Uusi koti. Asunto, ympäristö, lenkkimaastot, sijainti, kaikki. Tykkään hirveästi!
3. Elokuvat ja niihin liittyvät tunnekokemukset. On mahtavaa katsoa leffa joka saa “pois tolaltaan” muutamaksi päiväksi.
4. Kevät. Se hetki, kun näkee ensimmäiset leskenlehdet.
5. AURINKO! Päivä ei voi olla huono jos taivas on täysin pilvetön.
6. Opiskelu on erityisen palkitsevaa silloin, kun kokee tehneensä paljon töitä jonkin asian eteen ja saa siitä vielä kiitosta.
7. Limonaati. Sitä pitää olla aina kaapissa pahan päivän varalle.
8. Itsensä voittaminen. Kun jännittää hulluna jotain ja selviytyy siitä hengissä.
9. Hyvän kuvan räpsäiseminen. Valokuvausharrastuksessa on se kiva puoli, että aina voisi olla parempi. Ne onnistumisen kokemukset!
10. Hitaat aamuheräämiset.

Tämä näyttäisi löytyvän jo monesta blogista, joten haastan kaikki lukijat, jotka eivät ole vielä haastetta saaneet, tekemään sen viimeistään nyt! : )

Syynä tähän ryhtiliikkeeseen on meidän lähestyvä tokodebyytti, jonka ajankohta on vielä vähän auki. Mutta pian se on. Pieni paniikki ajaa ulos treenaamaan tällaisen saamattomimmankin tokoilijan, tuumi Moona ja ilmoittautumislomakkeen postiluukkuun nakkas.

Treenit alkaa nykyisin aina paikkamakuulla, tällä kertaa reilu minuutin sessio. Hyvin pysyi ja rentona lötkötteli. Seuraavaksi muisteltiin liikkeestä seisomista, joka on ollut suurennuslasin alla nyt pari päivää. Hyvin toppaa ja seuraavaksi aletaan kasaamaan liikettä kokoon. Jotain ihmeellistä on tapahtunut myös seuraamiselle: se toimii sittenkin! Tämä on taas näitä ‘luovuta niin kaikki suttaantuu itsestään’ -juttuja.

Illalla oli virtaa vielä sen verran, että otettiin naksulla pikkuisen noutoa ja seuraamisen käännöksiä, jotka toimi tosi kivasti. Huomenna jatkuu!

Axu kävi tänään luonnekuvauksessa Lievestuoreella. Täytyy sanoa, että oli todella mielenkiintoinen kokemus. Koira toimi hyvin samansuuntaisesti kuin arvelinkin sen toimivan: leikki iloisesti, toipui “järkytyksistä” nopeasti eikä jäänyt märehtimään mitään. Loppupalautteessa Axu sai kehuja sosiaalisuudesta ja hyvistä hermoista.

Kuvat voi klikata isommaksi.

1) KONTAKTI – Axu heittäytyi selälleen ilosta ja tervehti tyylilleen uskollisesti. Lähti vieraan mukaan ja antoi käsitellä nätisti.
2) LEIKKI – Leikkii; kiinnostui lelusta, jahtasi ja otti suuhun (toi minulle). Leikki vieraan kanssa.
3) TAKAA-AJO – Ei lähtenyt perään, ei edes kiinnostunut. Lähinnä itki ja katseli yleisöä.
4) AKTIVITEETTITASO – Odotin, että vinkuisi ja kerjäisi huomiota, mutta menikin makuulle ja imeskeli lumipalloa. Herätti hilpeyttä!

5) ETÄLEIKKI – Ei uskaltanut mennä! Olisin luullut toisin. Juoksi yleisöön Juuson viereen ja katseli sieltä.
6) YLLÄTYS – Säikähti haalaria ja murisi. Tuli haalarin luo kun otin askeleen sitä kohti. Ei pelännyt enää ohituksissa.

7) ÄÄNIHERKKYYS – Säikähti räminää, mutta toipui ja tuli ilman apuja haistelemaan. Ei pelännyt enää ohituksissa.
8 ) AAVEET – Meni minun taakse piiloon, sitten makuulle ja murisi peloissaan. Tilaisuuden tullen livahti yleisöön isännän suojiin. Tuli aaveen ja minun väliin kun siirryin jutteluetäisyydelle ja otti itse kontaktia avustajaan.
9) LEIKKI 2 – Leikki yhtä innoissaan kuin ensimmäisellä kerralla.
10) AMPUMINEN – Kiinnostui äänestä, mutta palasi heti leikkiin.

Pelle kävi tänään rokotuksilla ja samalla kuunneltiin sydän. Ell kuuli lievän sivuäänen, astetta 2/6. Nyt sitten seuraillaan ja varaillaan aikaa sydänultraan jos tarve vaatii. Seuraava kontrolli on vuoden päästä, jos oireita ei siihen mennessä ilmene. Ensin mieli oli aika maassa ja tuli pyöriteltyä päässä kaikenlaisia kauhukuvia. Ei tällaisia haluaisi nuoren koiran kohdalla miettiä vielä aikoihin…

Pitää vain toivoa ettei tilanne kehity huonompaan suuntaan ja että sininen saisi elää ilman lääkityksiä pitkän ja onnellisen elämän.

Hallittu kaaoksemme toivottaa hirrrrrveen nättejä ja mukavia hiihtolomapäiviä kaikille!

Rakas pilkullinen täytti tänään 3 vuotta! Päivä ja ilta kului kisatöissä agilityn merkeissä, joten juhliminen jäi vähemmälle. Kun viimein selvittiin kotiin puoli yhdeltätoista, vastassa oli pienen paimenen “ankein synttäripäivä ikinä” -ilme. Sinisemme saa kyllä spesiaalipäivänsä jahka kylmän kangistamat jäsenemme vähän vetristyvät rankan kisaillan jäljiltä. Luvassa ainakin jalkapallon peluuta Pellen tyyliin ja tietenkin mahottomasti herkkuja.

Onnea rakas ukko!

Illan tokotreeneissä Axu teki kivasti, mutta sitten kävi ilmi, että herra heittää kyttäysmoodille seuruussa ja kaukoissa. Paimensi siis palkkaansa minkä kerkesi! Kieltämättä hetki meni asiaa ihmetellessä ja miettiessä. Nyt on heiluvaiset superpalkat pannassa ja koitetaan takapalkkausta ainakin kaukoihin. Luoksetulon lelupalkkaa toteutetaan tästä lähtien poissa silmistä, mutta ei kuitenkaan mielestä -periaatteella. Jotain hyvääkin: paikkamakuussa pysyi sen pari minuuttia. Vieruskaveri ja pari muutakin nousi, mutta ei häirinnyt! Painoi vain päänsä maahan ja otti lunkisti.

Treenien jälkeen ei edes paljoa ärsyttänyt, joten tehtiin vielä Viljo von Vilpertin kanssa perusasentoharjoitteita. Intoa on enemmän kuin älliä, mutta niin se kuuluu ollakin. On se vaan hauska häseltäjä.

Päivän ehdoton kliimaksi oli meikäläisen ilmaveivi treenihallin pihalla. Polvi auki ja kipeää tekee! Olihan tässä jo maanantaita kerrakseen.

Viljo on ehtinyt matkata paljon 3,5 kuukauden ikäiseksi pennuksi: jos synnyinkoti lasketaan mukaan, niin tämä on viides paikka. Pentu vaikuttaa hyvin taistelutahtoiselta ja sitkeältä tapaukselta, eikä säästele ääntään jahka pääsee leikin makuun.

Viljo majailee toistaiseksi meillä, kunnes löydän sille hyvän ja pysyvän kodin. Tarkoitus on hoitaa rokotukset kuntoon, laitattaa siru ja saada se FIX-rekisteriin. En ole koskaan ollut mikään pelastajatyyppi enkä todellakaan kuvitellut, että ottaisin pennun kontolleni. Touhusin kuitenkin päivän sen kansssa ja tulin siihen tulokseen, etten voi päästää niin loistavaa pentua Apulan palstalle. Pyrin katkaisemaan sen kierteen, mihin se oli vääjäämättä joutumassa. Emme koskaan saaneet langanpäähän Viljon synnyinkotia, koska toiseksi edellinen koti oli jo ehtinyt hukata numeron heitä edeltävään kotiin, joka olisi ehkä tiennyt alkuperäisen kodin numeron… Sekavaa, mutta näin tämä outo kuvio menee. Tarkka syntymäaika saatiin sentään selville.

Minne tahansa kotiin Viljo ei lähde, vaan tulen pitämään huolen siitä, että se saa vihdoin ansaitsemansa rakastavan kodin. Toivon, että tätä kautta tavoittaisin paljon järkeviä ja vastuullisia koiraihmisiä, sana lähtisi kiertämään ja hyvällä tuurilla löytäisin tälle mahtavalle pojalle sen lopullisen turvapaikan.

27.11.2011:
Näillä näkymin Vilpertti jää meille asustelemaan.

Tehtiin pikavisiitti kotikonnuille. Aurinko helli koko viikonlopun ja metsälenkit venyivät tunneiksi syksyn väriloistoa ihaillessa. Ja kamerahan lauloi! Syksy on todellakin ihmeellinen. Kaunis ilma innoitti myös tokoilemaan (rennosti), aiheena seuraaminen, ongelmana seilaaminen. Mutta on se silti ihan kivaa!

Axelin systeri Tiuhti korkkasi viikonloppuna kisauran upealla ykköstuloksella, peräti kaksi kertaa! Axu ja poppoo onnittelee!